Tässä on Invalidiliiton ja Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n lausunto sotilastapaturmalainsäädännön uudistuksesta. Lausunto on toimitettu sosiaali- ja terveysministeriölle tänään.
23.6.2015
Invalidiliiton ja Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n lausunto STM:lle sotilastapaturmalainsäädännön uudistuksesta
Asia: Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö hallituksen esityksestä eduskunnalle sotilastapaturmalainsäädännön uudistamiseksi (29.5.2015; STM039:00/2014)
Invalidiliitto ry ja Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry kiittävät sosiaali- ja terveysministeriötä mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä eduskunnalle sotilastapaturmalainsäädännön uudistamisesta. Teemme yhteisen lausunnon keskittyen pääosin varusmiehen palvelusturvan kattavaan sotilastapaturmalakiin. Lakiuudistus on jäsenistömme kannalta erittäin tärkeä, jotta nykyisiin käytännön ongelmakohtiin lain korvattavuuden edellytysten lieventämiseksi ja varusmiehen toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi arkielämään onnistuu sujuvasti.
Invalidiliitto edistää ja kehittää toimintakyvyltään erilaisten ja fyysisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää. Liitto edustaa 155 jäsenyhdistyksensä kautta 32 000 fyysisesti vammaista ja toimintarajoitteista suomalaista. Järjestötoiminnan lisäksi Invalidiliitto -konserniin kuuluvat koulutuksen, kuntoutuksen ja asumisen sektorit. Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry on Invalidiliiton valtakunnallinen jäsenyhdistys. Henkilöjäseniä on tällä hetkellä yli 80.
YLEISTÄ
Kriisinhallintalaista on yleisesti todettava, että kyseinen laki on kirjoitettu sotilastapaturmalakiin verrattuna korvaamisen edellytysten ja etuuksien suhteen tasoltaan parempana. Nähdäksemme tässä on kuitenkin otettava huomioon se, että varusmies suorittaa palveluksen lain velvoittamana ilman palkkaa. Myös vahingoittuneiden määrät ovat aivan toista luokkaa varusmiespalveluksessa kuin kriisinhallintatehtävissä. Esimerkiksi vuosien 1996 – 2014 välisenä aikana Valtiokonttori myönsi 654:lle varusmiespalveluksessa vammautuneelle haittarahan eli vammautumisen seurauksena oli pysyvä invaliditeetti. Tämän lisäksi vuosittain noin 1500 asevelvollista hakee Valtiokonttorilta korvausta varusmiespalveluksen aikana syntyneiden vammojen kuluihin. Kulut koostuvat pääasiassa sairaanhoidon, kuntoutuksen ja sairaspäivärahan kuluista. Huolimatta siitä, että vakavasti vammautuminen tai kuolema on todennäköisempää kriisinhallintatehtävissä, on Suomessa sattunut myös varusmiesten pysyviä vammautumisia ja kuolemantapauksia. Varusmiespalvelukseen osallistuu sen yleisyyden vuoksi erilaisia ja erikuntoisia ihmisiä. Kriisinhallintatehtäviin ei osallistu miehiä tai naisia, joilla olisi jokin toimintarajoite ennestään. He ovat ammattisotilaita ja fyysiseltä kunnoltaan aivan toista luokkaa kuin keskimääräinen varusmies. Näkemyksemme mukaan oikeudenmukainen korvaustaso motivoi puolustamaan yleistä asevelvollisuusarmeijaa, mutta myös naisia osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Siten on aivan perusteltua vaatia korvattavuuden ja etuuksien sekä psyykkisen ja psykososiaalisen tuen osalta vastaavia säännöksiä molempiin sotilastapaturmalainsäädännön alaan kuuluviin lakeihin ml. sotilastapaturmalakiin.
Sotilastapaturmalain luonnoksen sisältö vaikuttaa kovin suppealta ja nojautuu pitkälti tapaturmavakuutuslakiin, joka kuitenkin koskee vain työsuhteessa olevia. Työsuojelu- ja työaikalaki eivät koske varusmiespalvelua, joten varusmiehet ovat tämän turvan ulkopuolella. Lakiluonnos ei riittävästi huomioi sitä, että varusmiehet suorittavat lakisääteistä velvollisuutta ilman palkkaa, toisinaan hyvin vaikeissa ja vaarallisissa olosuhteissa, esimiehen voimakkaan käskyvallan alla. Lisäksi nuori ikä tuo myös omat riskitekijänsä. Kun tapaturma tai sairaus sattuu palveluksen aikana, pitäisi korvattavuuden olla itsestään selvä, jollei vakuutuslaitoksen toimesta perustellusti osoiteta, ettei se johdu palveluksesta. Nyt viime kädessä varusmiehen on pystyttävä osoittamaan, että vamma on palveluksen aiheuttama tai täyttää tapaturman tunnusmerkit. Tiedossamme on tapauksia, joissa vasta korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen varusmies on saanut korvausta palveluksessa sattuneesta vahingosta (esim. KKO 2012:92). Tämä on täysin kohtuutonta ottaen huomioon kappaleen alussa esitetyt perusteet. Lakiluonnoksen yleis- ja yksityiskohtaisissa perusteluissa on asioita, jotka pitäisi ottaa itse lakitekstiin, jotta lain tulkinta olisi helpompaa.
Suomen puolustus tukeutuu yleiseen asevelvollisuuteen ja sillä on vielä koko kansan tuki. Jos vakuutusturvaa ei paranneta ja tämä tulee kansan yleiseen tietoisuuteen on odotettavissa, että siviilipalveluksen suosio tulee edelleen kasvamaan. Varusmiespalveluksessa tapahtuvat onnettomuudet ja vammautumiset sekä terveydenhuollossa esiin tulleet puutteet, voivat vaikuttaa kielteisesti asevelvollisuuden yleiseen hyväksyttävyyteen kansalaisten keskuudessa. Vammautuneiden varusmiesten heikosti toimivat toimeentulo-, hoito- ja kuntoutuspalvelut, voivat johtaa tulevaisuudessa kansalaisten kielteisiin asenteisiin koko asevelvollisuusjärjestelmää kohtaan.
Sotilastapaturman ja palvelussairauden korvausedellytyksiä lievennettävä
3 § Lääketieteellisen syy-yhteyden arviointi
Näkemyksemme mukaan syy-yhteyden arviointia pitää vielä täsmentää ja lain tasolle nostaa kirjaus lain perusteluista:
”Jos lääketieteellisen tietämyksen valossa on riittävän selvää tai jopa varmaa, ettei asianomainen vamma tai sairaus voi olla seurausta ilmoitetusta vahinkotapahtumasta, korvaus voidaan evätä, vaikka muuta vamman tai sairauden aiheuttajaa ei olisi tiedossa.”
Lisäksi näkemyksemme mukaan lain perusteluista lain tasolle on nostettava täsmentävä ilmaus palvelusolosuhteista: ”Erityisolosuhteet liittyvät varusmiespalvelukseen, sotilaalliseen koulutus- ja taisteluharjoitustoimintaan ennalta arvaamattomissa luonnonolosuhteissa, joissa esiintyy usein vammautumisen ja sairastumisen riskiä lisääviä tekijöitä, kuten fyysistä kuormitusta ja rasitusta sekä valvomista.”
4 § Tapaturman käsite
Sotilastapaturmalakiesitykseen on määritelty lain tasolla tapaturman käsite, joka tarkoittaa ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta vahinkotapahtumaa. Kuitenkin tapaturman käsite on määritelty kriisinhallintatehtävistä annetussa laissa (jälj. Kriha –laki) toisella tavalla: ”tapaturma on korvattava tämän lain nojalla, kun se on sattunut palveluksessa.” Näkemyksemme mukaan Kriha –lain mukainen kirjaus on ehdottomampi ilmaus korvaamisen velvoittavuudesta ja tapaturman aiheutuminen on ilmaistu lievemmin kuin sotilastapaturmalaissa. Siten tulee käyttää vastaavaa tulkintaa sotilastapaturmalaissa.
5 § Sotilastapaturma
Olemme sitä mieltä, että lain perusteluihin on lisättävä kirjaus oikeudellisen syy-yhteyden kuvaamisesta ”varusmies loukkaantunut palvelusta suoritettaessa” auttaisi hahmottamaan osaltaan korvaamisen edellytyksiä nykyistä paremmin. Vastaavasti tämä olisi kuvattavissa työolosuhteiden puolella seuraavasti: työtapaturma sattunut työpaikalla – juridinen syy-yhteys, onko vamma seurausta työpaikalla sattuneesta vahingosta vai jostakin aiemmasta tilanteesta – lääketieteellinen syy-yhteys.
6 § Sotilastapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden paheneminen
Kannatamme lievennystä, kun olennaisuus vaatimus on poistettu säännöksestä. Vamman ja sairauden paheneminen voi olla joskus pysyvääkin palveluksesta johtuen, 6 kuukauden maksimiaika ongelmallinen.
Olemme sitä mieltä, jos vamman tai sairauden paheneminen pitkittyy, etenee tai jää pysyväksi, 6 kk maksimiaikaa ei sovelleta ja korvauksen tulee perustua vain syy-yhteyteen ilman määräaikoja. Pitäisi ottaa jossain muodossa itse lakipykälään.
7 § Pahoinpitelyn ja toisen henkilön muun tahallisen teon aiheuttama vamma tai sairaus
Nähdäksemme pahoinpitelyvamman korvauksissa näyttö jää lähes kokonaan vahingoittuneelle. Korvattavuuden pitäisi olla ainakin itsestään selvä objektiivisesti havaittavien tunnusmerkkien esimerkiksi, jos varusmies on sotilaspuvussa tai pahoinpitelijä on toinen varusmies. Tällöin pahoinpitelijän oletetaan tietävän kohteena olevan varusmiehen ilman, että edellytettäisiin poliisin esitutkintapöytäkirjoista ilmi käyviä mainintoja tai päätelmiä. Suomalaiseen rikosprosessijärjestelmään kuuluu lisäksi syyttömyysolettama, kunnes vasta tuomioistuin on antanut lainvoimaisen tuomion. Epäillyllä ei ole totuudessa pysymisvelvoitetta, vaan säännöksen soveltamisalaa voi heikentää jopa itsekriminointisuoja, jolloin tekijä voi kiistää pahoinpitelyn. Siten lopullinen varmuus tapahtuneesta pahoinpitelystä voidaan saada vasta rikosprosessissa muutoksenhakuvaiheessa.
Sotilastapaturmalain 7 §:n tulkintaan ei voida osaksikaan käyttää työtapaturma- ja ammattitautilain 34 §:n rajausta, jossa korvausta ei makseta silloin kun teko liittyy yleisesti tekijän kannalta työntekijän edustamaan työnantajan instituutioon. Tällöin korvausta säännöksen perusteella saisivat korkeintaan sotilaspoliisit, jos syy-yhteyttä edellytettäisiin työtehtävän ja teon välillä.
8 § Henkinen järkytysreaktio
Näkemyksemme mukaan psyykkisen vamman aiheutumisen kirjaaminen palveluksesta lakiin on kannatettavaa. Lisäksi raiskaus ja erityisesti sen törkeä tekomuoto on kirjattava myös tuhoisaan persoonallisuuden muutokseen. Sitä ei kuitenkaan voida tulkita lain perusteluissa mainituksi soveltamisalarajaukseksi eli lyhytaikaiseksi henkeä uhkaavaksi tilanteeksi. Tautiluokitus ja sen määritykset eivät voi ohittaa lain säännöksen määrityksiä ja perusteluja.
9 § Palvelussairaus
Palvelussairaus tulee määritellä lain tasolla. Pelkät viittaussäännökset työtapaturma- ja ammattitautilain työolosuhteisiin vaikeuttavat lainsoveltajan arviointia erityisesti palvelusolosuhteiden huomioon ottamisessa. Esitämme seuraavaa kirjausta lakiin uuteen 1 momenttiin:
”Palvelussairaus on korvattava tämän lain mukaan, kun palvelussairaus on aiheutunut palveluksen suorittamisesta. Sairauden aiheuttamien oireiden on oltava ajallisesti syy-yhteydessä palveluksen suorittamiseen sairauksien lääketieteelliset itämisajat huomioiden”.
Näkemyksemme mukaan palvelussairauden määrittelyssä ei ole otettu lakiesityksessä riittävällä tavalla huomioon palvelusolosuhteita, vaan säännöksen lähtökohtainen soveltamisala palautuu uuden työtapaturma- ja ammattitautilain määrityksiin. Nämä määritykset voidaan siirtää 2. momenttiin. Varusmiehen sairastumisriskiä palveluksessa lisäävät vaihtelevat luonnonolosuhteet ja altistumista tapahtuu lämmölle, kylmälle ja kosteudelle sekä niistä aiheutuville sairauksille. Lisäksi kasarmiolosuhteet lisäävät riskiä infektio- ja tartuntatauteihin sairastumiselle. Edelleen joillakin varusmiehillä on erityinen alttius palveluksessa puhjenneisiin hengityselinsairauksiin ja astmoihin sekä sisäilmasta sairastumiseen, joita tietämyksemme mukaan on korvattu huonosti. Tiedossamme on myös tilanteita, joissa palveluksessa annetun rokotteen on arvioitu johtaneen neurologiseen sairauteen. Rokotteen antaminen on ajallisesti ollut syy-yhteydessä palveluksen aikana puhjenneeseen sairauteen. Toisaalta lääkintävarusmiehen virheellisesti asentaman kanyylin on arvioitu olleen syy-yhteydessä verisuonien tuhoutumiseen ja jälkeenpäin ilmenneeseen kipuoireyhtymään (CRPS). Siten erilaiset lääkinnällisistä toimenpiteistä palveluksessa aiheutuneet sairaudet ja tapaturmat on korvattu huonosti. Näkemyksemme mukaan voimassa olevan sotilasvammalain seurannais- ja liitännäisvammojen korvaamisen kirjaaminen uuteen sotilastapaturmalakiin on siksi perusteltua.
Palveluksessa loukkaantuneen tai sairastuneen etuudet kuntoon
10 § (uusi) Kuntoutus
Näkemyksemme mukaan sotilastapaturmalakiin on kirjoitettava oma säännöksensä kuntoutuksesta esim. seuraavasti:
”Erityistä huomiota on kiinnitettävä loukkaantuneen tai sairastuneen varusmiehen oikea-aikaisen lääkinnällisen toimintakykyä edistävän ja ylläpitävän kuntoutuksen saavutettavuuteen.”
Perusteluissa tulee mainita, että erityisesti lääkinnällisen kuntoutuksen nopea aloittaminen on erityisen tärkeää tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden vuoksi. Hoitavan lääkärin lähete pitäisi riittää, jotta saadaan kuntoutus nopeasti käyntiin.
Työ- ja tapaturmavakuutuslain 88 § (yleiset kuntoutuksen edellytykset) ei voi toimia oikeuslähteenä, koska siellä on kirjattu mm. olennaisuuden vaatimus ennakoitavan työ- ja toimintakyvyn heikentymiselle. Tämäkin seikka edellyttää oman säännöksen kirjaamista sotilastapaturmalakiin.
11 § Vuosityöansion vähimmäismäärä
Esitämme myös sairauspäivärahaan omaa kerrointa vähimmäisvuosiansiosta laskettuna. Kerroin voisi olla vähän pienempi kuin eläkkeessä eli esim. 2-kertainen. Sairauspäivärahakausi voi jatkua jopa vuoden ennen mahdollista eläkepäätöstä. Palveluksen keskeydyttyä, paluu siviiliin toipilaana yllättäen tuottaa suuria taloudellisia vaikeuksia. Varusmiehellä taloudellisia reservejä ei yleensä ole. Kannatamme lakiesityksessä kirjoitettua vähimmäisvuosityöansiota kerrottuna kolmella eläkkeen osalta.
12 § ja 13 § Varusmiehen lisäturva perusteltua kirjata omiin säännöksiin
Sotilastapaturmissa vähintään samat kirjaukset lisäturvasta pysyvässä invaliditeetissa (uusi 12 §) ja kuolemantapauksissa (uusi 13 §) kuin Kriha -laissakin. Korvausmääriä pitää vielä arvioida, koska rauhanturvaajien edut tulevat suoraan sopimuksesta. Rajauksena voisi lakiin kirjata palveluspaikalla ja maastossa tai taisteluharjoituksessa sattunut tapaturma. Tapaukset varusmiehillä ovat harvinaisia, mutta eivät kokonaan poissuljettuja. Tästä esimerkkeinä esitämme Rovajärven kranaatinheitinonnettomuuden ja Taipalsaaren miehistönkuljetusajoneuvon uppoamisen. Molemmissa esimerkeissä oli lisäksi useampia uhreja tai loukkaantuneita. Vaikutus oli myös sitä kautta joukko-osastoon suuri.
14 § (uusi) Varusmiehen psyykkinen hoito ja tuki perusteltua korvata tietyissä tilanteissa
Nähdäksemme asevelvollisena vammautuneiden psyykkinen ja psykososiaalinen tuki tulee ulottaa uuteen sotilastapaturmalakiin samalla tavoin kuin sitä ollaan kirjaamassa Kriha -lakiin. Perusteluina voidaan esittää Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n teettämä kyselytutkimus. Tutkimuksessa nousee selkeästi esiin asevelvollisena vammautuneiden/sairastuneiden heikko tietämys oikeuksistaan toimeentulo-, hoito- ja kuntoutuspalveluihin sekä avuttomuus ja ahdistus prosessin läpiviemiseen monimutkaisessa toimentulo-, hoito- ja kuntoutusjärjestelmässä.
Omien oikeuksien ajaminen ja vammautumisen aiheuttaman tarpeenmukaisten palvelujen piiriin pääseminen vaativat varusmieheltä sekä voimia että kykyjä. Näitä voimia ja kykyjä ei nuorilla varusmiehillä eikä heidän vanhemmillaan useimmiten ole, ja vaarana on syrjäytyminen työmarkkinoilta ja muista heidän hyvinvointinsa kannalta keskeisistä yhteiskunnallisista toiminnoista.
Loukkaantuneen tai sairastuneen varusmiehen palvelusturvaan merkittäviä parannuksia
15 § Vahinkotapahtumasta ilmoittaminen
Lakiesityksessä esitetään, että varusmiehelle asetetaan velvollisuus ilmoittaa hänelle sattuneesta vahinkotapahtumasta viivytyksettä esimiehelleen mahdollisen sanktion, korvauksen menetyksen uhalla. Mitään sanktiota ei kuitenkaan aseteta palveluspaikan edustajalle suhteessa valtiokonttorille tehtävään ilmoituksen laiminlyöntiin. Nähdäksemme ilmoitus esimiehelle saattaa tuoda ongelmia, koska useimmiten esimies on myös varusmies, useissa tapauksissa alikersantti, joka ei ole virka- tai työsuhteessa armeijaan. Varusmiehen lähintä esimiestä ei voida pitää siten työnantajan edustajana. Riski siitä, että alikersantti ei ilmoita pitämiään vähäisiä vammoja edelleen eteenpäin puolustusvoimien hierarkiassa, on suuri jo varusmiespalveluksen ajallisen keston takia. Harvoin aliupseerilla on minkäänlaista tietämystä lääketieteestä. Siksi esitämme, että varusmiehen vahinkoilmoitus tehdään hoitoa antavassa terveydenhuollonyksikössä lääkärille. Potilasasiakirjamerkintöjen pitäisi riittää ja vahinkoilmoitus lähteä eteenpäin terveydenhuollon yksikön toimesta varusmiehen suostumuksella. Tämä lain säännöksessä esitetty konstruktio on otettu työelämän puolelta.
Lakiesitykseen on kirjattu, että tarkoituksena ei ole vahinkoilmoituksen tekeminen varmuuden vuoksi kaikista pienistäkin vahinkotapahtumista, joiden aiheuttama hoidon tarve ja työkyvyn heikentymä ovat palveluksen aikana ohimeneviä ja jotka eivät johda palveluksen keskeyttämiseen tai korvauksen maksamiseen. Nähdäksemme tämä lain perustelun kohta yhdessä esimiehen kuten esimerkiksi varusmiesalikersantin ja puolustusvoimien edustajan tekemän vahinkoilmoituksen eteenpäin viemiseksi valtiokonttorille heikentää velvoitetta korvauksen maksamiseen, koska ilmoittajan ja varusmiehen kertomukset voivat olla ristiriitaisia suhteessa vähäisenä pidettyyn vammaan.
16 § (uusi) Valtiokonttorin vastuu päivärahan maksamisesta
Valtiokonttorin pitää aloittaa päivärahan maksu työkyvyttömyyden alettua viivytyksettä, eikä enää ohjaamista KELA:n asiakkaaksi vahinkokäsittelyn viivästyessä. Vertailun vuoksi (työtapaturma- ja ammattitautilaki) vuoksi kuitenkin työ- ja virkasuhteessa palkanmaksu jatkuu työkyvyttömyydestä huolimatta. Nähdäksemme viivästymistodistuskäytäntö on lopettava. Regressioikeus KELA:lta tarvittaessa.
Lausunnossa edellä mainitut 654 haittarahapäätöstä ja noin 1500 vuosittaista sairaanhoito-, kuntoutus- ja sairaspäivärahahakemusta liittyvät kiinteästi tähän kohtaan. Näkemyksemme mukaan lääkärin kirjoittaman sairausloman tulisi riittää siihen, että Valtiokonttori alkaa maksamaan sairauspäivärahaa eikä enää tulisi toimittaa viivästymistodistuksia Kelalle.
Olemme sitä mieltä, että perusteluihin tulee maininta suomalaisen sosiaaliturvan ansioperustaisesta luonteesta, jossa varusmiehillä ei useinkaan ole työhistoriaa, jonka perusteella sairauspäivärahaa voitaisiin maksaa.
Esimerkiksi vuonna 2015 alkavan työkyvyttömyyden perusteella maksettava päiväraha lasketaan vuoden 2013 verotettujen työtulojen mukaan eli tällä hetkellä 19-vuotias varusmies oli vuonna 2013 17-vuotias. Kuitenkin 17-vuotiaalla on hyvin harvoin säännölliset palkkatulot.
Jos vammautuneella/sairastuneella varusmiehellä ei ole ollut palkkatuloja, joiden perusteella maksetaan sairauspäivärahaa, niin tästä seuraa karenssi ja Kela alkaa maksaa vähimmäispäivärahaa (tällä hetkellä 24,02 euroa per arkipäivä) vasta sen jälkeen, kun työkyvyttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti 55 päivää.
Valtiokonttorin Kelalle toimittamat viivästymistodistukset eivät useinkaan auta lainkaan vammautunutta varusmiestä, ja hän putoaa kunnan sosiaalihuollon varaan. Kunnan myöntämä toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, ja sen saamisen ehdot ovat tiukat. Usein varusmies lasketaan kuuluvaksi vanhempien ruokakuntaan asuinosoitteensa takia ja vanhempien varallisuus estää helposti varusmiehen viimesijaisetkin toimeentuloetuudet, vaikka lain mukainen vanhempien elatusvastuu on lakannut.
Helsingissä 23 kesäkuuta 2015
Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry
Puheenjohtaja Alpo Penttinen
Varapuheenjohtaja Jorma Jarvelainen
Invalidiliitto ry
Toimitusjohtaja Marja Pihnala
Järjestöjohtaja Anssi Kemppi
Lisätietoja antavat:
Henrik Gustafsson, Invalidiliitto ry:n lakimies, henrik.gustafsson@invalidiliitto.fi, p. 044 765 0693
Jan Johansson, Asevelvollisena vammautuneiden tukiprojektin projektipäällikkö, jan.johansson@asevelvollisenavammautuneet.fi, p. 040 673 2453