Yhdistys on 26. tammikuuta toimittanut sosiaali- ja terveysministerille oheisen kirjelmän työeläkkeen leikkaamisesta sotilasvammalain mukaisen elinkoron perusteella ( taustatietoa aiheesta: https://www.asevelvollisenavammautuneet.fi/asevelvollisena-vammautuneiden-elakeyllatys ):

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle

Sotilasvammalain mukaisen elinkoron ensisijaisuutta työeläkkeeseen nähden koskevassa kysymyksessä Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry esittää lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa:

Vuoden 2007 alusta voimaan tulleen työntekijän eläkelain (395/2006) 92 §:ssä säädetään, että tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään työntekijän saamana ensisijaisena etuutena mm.

1) tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuva päiväraha tai tapaturmaeläke;

2) liikennevakuutuslain nojalla myönnetty omaan vammaan perustuva ansionmenetyskorvaus tai eläke;

5) sotilasvammalain (404/1948) nojalla myönnetty elinkorko; ja

6) sotilastapaturmalain nojalla myönnetty päiväraha tai tapaturmaeläke.

Lakisääteinen tapaturmavakuutuslain ja sotilastapaturmalain mukainen päiväraha ja tapaturmaeläke, lakisääteinen liikennevakuutuslain mukainen ansionmenetyskorvaus ja eläke sekä sotilasvammalain nojalla myönnetty elinkorko ovat sanotussa pykälässä rinnastettu toisiinsa ja säädetty ensisijaisiksi muuhun työeläkkeeseen nähden eli nämä ensisijaiset etuudet eläkelaitos vähentää eläkkeensaajan työeläkelakien mukaisesta eläkkeestä.

Eläkkeestä vähennettävinä etuuksina työntekijän eläkelain 92 §:ssä ei mainita liikennevakuutuslain nojalla myönnettävää pysyvän haitan korvausta, ei myöskään tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuvaa eikä sotilastapaturmalain nojalla myönnettävää haittarahaa. Kuitenkin sotilasvammalain nojalla myönnetty elinkorko on pykälässä säädetty ensisijaisena etuutena eläkkeestä vähennettäväksi, vaikka Valtiokonttori sotilasvammalakiin perustuvassa päätöksessään on linjanaan nimenomaan todennut, että elinkorko on luonteeltaan haittakorvaus, jonka tarkoituksena on vammasta tai sairaudesta aiheutuvan yleisen haitan korvaaminen, ei sen sijaan ansionmenetyksen korvaaminen, ja että korvatun vamman tai sairauden aiheuttama yleinen haitta korvataan riippumatta siitä, estääkö vamma tai sairaus kyseistä henkilöä tekemästä tavallista työtään.

Tapaturmavakuutuslain ja sotilastapaturmalain nojalla myönnettävä haittaraha maksetaan vamman tai sairauden aiheuttamasta pysyvästä yleisestä haitasta ja se on siis korvausta työ- tai sotilastapaturman taikka ammattitaudin tai palvelussairauden aiheuttamista vaikeuksista muussa kuin ansiotoiminnassa, esimerkiksi vaikeuksissa yleisessä liikkumisessa ja harrastuksissa. Tapaturmavakuutuslain 18 a § (29.12.2009/1639) mukaan yleisellä haitalla tarkoitetaan tapaturman aiheuttamaa toimintakyvyn alentumista (toiminnanvajaus). Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. Tällöin otetaan huomioon rajoitukset, joita vammasta tai sairaudesta huomioon ottaen sen laatu ja vaikeusaste yleensä aiheutuu jokapäiväisessä elämässä.

Liikennevakuutuksen pysyvän haitan korvauksen suuruuteen vaikuttavat henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingon kärsineen ikä. Myös henkilövahingosta aiheutunut elämänlaadun erityinen heikkeneminen voidaan lisäksi ottaa huomioon.

Kun sotilasvammalaissa tarkoitettu elinkorko on luonteeltaan haittakorvaus, siis vammasta tai sairaudesta aiheutuvan yleisen haitan korvaaminen eikä ansionmenetyskorvaus, sen rinnastaminen tapaturmavakuutuslain ja sotilastapaturmalain säännöksiin perustuvaan tapaturmaeläkkeeseen tai liikennevakuutuslain nojalla myönnettyyn omaan vammaan perustuvaan työkyvyttömyyseläkkeeseen ei voi olla oikein. Tapaturmavakuutuslaissa säännelty haittaraha ja liikennevakuutuksen pysyvän haitan korvaus vastaavat läheisesti sotilasvammalain nojalla myönnettyä elinkorkoa.

Sotilasvammalain mukainen elinkorko on täysin oma korvauslajinsa täysin omassa ja omaperäisessä korvausjärjestelmässään eikä se ole rinnastettavissa muussa lakisääteisessä tapaturmavakuutuslainsäädännössä esillä olevaan elinkorkoon. Ennen vuotta 1982 sattuneissa työtapaturmissa ja ilmenneissä ammattitaudeissa maksetaan tapaturmavakuutuslain nojalla elinkorkoa, johon sisältyy niin työkyvyn aleneman kuin haitankin korvausta, mutta sotilasvammalain mukainen elinkorko on luonteeltaan puhdas haittakorvaus. Ennen vuoden 2007 alussa voimaan tullutta lainmuutosta eläkelaitokset eivät tehdyissä työeläkepäätöksissä huomioineet myönnettyä sotilasvammalain mukaista elinkorkoa vähennyksenä eläkkeensaajan työeläkelakien mukaista eläkettä laskiessaan.

Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry edellä todettuun viitaten esittääkin, että sotilasvammalain nojalla myönnettyä elinkorkoa edelleen eli myös 1.1.2007 alkaen, siis taannehtivasti, pidettäisiin eläkelaeissa luonteeltaan haittakorvauksena, jonka tarkoituksena on vammasta tai sairaudesta aiheutuvan yleisen haitan korvaaminen eikä ansionmenetyskorvauksena. Tällaista vahingoittuneen tai sairastuneen haittakorvausta eläkelaitos ei saisi vähentää eläkkeensaajan työeläkelakien mukaisesta eläkkeestä. Millään laintulkinnalla tätä asiaa ei ole mahdollista hoitaa tai ratkaista, vaan tarvitaan sellainen lainmuutos, joka selvästi toteaa, että myönnettävästä työeläkkeestä ei vähennetä työntekijän saamana ensisijaisena etuutena sotilasvammalain nojalla myönnettyä elinkorkoa. Asevelvollisuutta suorittaessa vahingoittuneelle tai sairastuneelle myönnettyä lääketieteellistä haitta-asteperusteista sotilasvammalain mukaista elinkorkoa ei tule rinnastaa ansiotuloihin.

Helsingissä tammikuun 26 päivänä 2011

Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n hallitus

Alpo Penttinen Markku Rinne

puheenjohtaja hallituksen jäsen