Puheenjohtaja Alpo Penttinen ja varapuheenjohtaja Matti Hara tapasivat 23.2.2010 Invalidiliiton
toimitusjohtaja Raimo Lindbergin. Tapaamisen ensisijainen tarkoitus oli saada vuosikokoukselle kokouspaikka liiton tiloista, mutta samalla kuulla tietoa Invalidiliitosta ja mahdollisesta jäsenyydestä.
Keskustelu toimitusjohtaja Lindbergin kanssa oli antoisa ja herätti kysymyksen Asevelvollisena Vammautuneiden Tuki ry:n liittymisestä Invalidiliittoon. Tähän antaa mahdollisuuden Invalidiliiton uudet säännöt.
Entiset säännöt mahdollistivat vain liikunta- ja tukielinvammaisten kuulumisen jäsenyhdistyksiin, mutta nyt voidaan liittoon hyväksyä sellainenkin monivammaisista koostuva yhdistys, mitä meidän yhdistyksemme on.
Mitä Invalidiliittoon järjestönä tulee, sillä on mielenkiintoinen historia ja tietyllä tavalla yhtymäkohtia omaan yhdistykseemme. Invalidiliitto perustettiin Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liittona Helsingissä 16.1.1938. Liiton perustamisajatus lähti Eino K. Kalervosta (1938–1961), joka sai varusmiespalveluksessa rakon jalkapohjaansa, mikä johti verenmyrkytykseen ja jalan halvaantumiseen.
Kalervo oli sitä mieltä, että siviili- ja asevelvollisuudessa vammautuneilla ei ollut edunajajaa ja niin hän päätti ryhtyä toimiin ja liitto syntyi.
Talvisodan seurauksena vammautui pysyvästi 23 000 henkilöä. Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvaliidien liitto pyrki saamaan sodassa vammautuneet liiton jäseniksi, mutta näin ei tapahtunut. Asiaan liittyi voimakkaita kannanottoja. Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo on kirjoittanut teoksen Suomalainen sotainvalidi (Otava 2000) ja kuvaa siinä perusteellisesti käytyä ”järjestösotaa”. Tilanne päättyi siihen, kun sotainvalidit perustivat 16.8.1940 Sotainvalidien Veljesliiton.
Matti Hara oli Sotainvalidien Veljesliitossa, kun Asevelvollisena Vammautuneiden Tuki ry pyrki Veljesliiton jäseneksi. Hara silloisessa hallituksessa vastusti Veljesliittoon pääsyä. Tämän asian hän toi esille Invalidiliiton tapaamisessa ja kertoi perustelunaan, että hän ei pitänyt mielekkäänä enää tässä vaiheessa liittää asevelvollisina vammautuneita sodissamme vammautuneiden joukkoon. Hän vastusti, vaikka itse on 60 % sotilasinvalidi.
Invalidiliiton tapauksessa Hara otti asian esille ja kysyi, mitähän Eino Kalervo 70 vuotta sitten mietti? Hara vastasi kysymykselleen, että varmasti hän pohti, miten talvisodassa vammautuneet voisivat tulla liiton jäseniksi.
Nyt tilanne on toinen. Invalidiliittoon kuuluu 160 jäsenyhdistyksen kautta noin 33 000 henkilöjäsentä. Jäsenyhdistyksistä 149 on paikallisia ja 11 diagnoosipohjaisia. Valtakunnallisesti Invalidiliiton toiminta on jaettu 8 suomenkieliseen ja 2 ruotsinkieliseen alueeseen, joiden toimintaa johtavat aluejohtoryhmät. Työntekijöitä on 2 000.
Edellä olevista luvuista voi päätellä, että Invalidiliitosta on Kalervon jälkeen tullut voimakas fyysisesti vammaisten ihmisten valtakunnallinen vaikuttamisen ja palvelutoiminnan monialajärjestö.
Invalidiliiton jäsenyhdistyksillä on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden lisääjänä. Yhteiset tapahtumat ja yhdessä tekeminen ovat osa yhteisöllisyyttä, jolla omalta osaltaan ehkäistään syrjäytymistä. Vammaisuuden kohtaaminen vaatii joskus rohkeutta sekä valmiutta hyväksyä toisen erilaisuus avoimesti ilman ennakkoluuloja. Liikkumisen esteettömyys ja vaivattomuus edellyttävät käytännön tekoja meiltä kaikilta. Yhdessä voimme kuitenkin murtaa turhia asenteita ja vääriä ennakkoluuloja. Yhdessä menemällä ja tekemällä tietoisuus lisääntyy, ja sitä kautta myös asenteilla on mahdollisuus muuttua.
Käydyssä keskustelussa todettiin, että mitään yksilötason oikeudellista palvelua Invalidiliitto ei voi tarjota. Siihen on löydettävä joku muu ratkaisu. Yhdistyksemme ei varojen puutteen johdosta voi palkata juristia. Tällä hetkellä yhdistyksemme hallituksen jäsen Markku Rinne on saattanut joissakin yksittäisissä tapauksissa antaa neuvoja. Rinne Valtiokonttorista eläkkeelle jääneenä juristina on hyvin perillä sotilasvammalainsäädännöstä. Se koskee yhtä hyvin sotilasvammalakia vuodelta 1948 ja sotilastapaturmalakia vuodelta 1991. Rinne oli mm. valmistelemassa sotilastapaturmalakia.
Yksinomaan Markku Rinteen varaan yhdistyksemme ei voi jatkossa tukeutua. Tämän vuoksi Invalidiliiton juridinen apu mm. vammaispalvelulain soveltumisesta asevelvollisina vammautuneisiin voi tulla kysymykseen.
Varapuheenjohtaja Haran mielestä rauhan aikana asevelvollisina vammautuneet voisivat harkita Invalidiliittoon kuulumista. Hän itse kuuluu henkilöjäsenenä Invalidiliittoon Helsingin Invalidien Yhdistykseen kautta.
Helsingin Invalidien Yhdistys on Invalidiliiton suurin jäsenyhdistys. Siihen kuuluu noin 2 000 jäsentä, ja se tarjoaa jäsenilleen sosiaalista toimintaa ja mahdollisuuden vaikuttaa paikallisiin asioihin, kuten esteettömään liikkumiseen ja kuljetuspalveluihin. Virkistys- ja vapaa-ajantoimintaa on myös runsaasti.
Puheenjohtaja Penttinen ei pidä mahdottomana Haran pohdiskelemaa ajatusmallia. Penttiselle oli yllätys, että Invalidiliiton jäsenyys ei olisi jäsenmaksun kohdalla este. Invalidiliitto laskuttaisi Asevelvollisena Vammautuneiden Tuki ry:tä vajaat kaksi euroa per henkilö. Tällä hinnalla kukin yhdistyksemme jäsen saisi 12 kertaa vuodessa ilmestyvän lehden. Invalidiliitolla on lisäksi moneen lähtöön asiantuntijoita, jotka joissakin erityiskysymyksissä voisivat olla tarpeellisia.
Invalidiliiton tapaamisessa moni asia jäi muhimaan ja odottaa jäsenistömme näkemyksiä. Invalidiliiton toimitusjohtaja Raimo Lindberg jätti valot vilkkumaan keltaista. Siitä sovittiin, että yhdistyksemme pääsee pitämään vuosikokouksen Invalidiliiton tiloissa. Liitosta järjestötyön suunnittelija Markku Lohikoski osallistuu vuosikokoukseemme, jossa yhdistyksemme jäsenistöllä on mahdollisuus saada tarvittavaa lisävalaistusta Invalidiliittoon liittymisestä.